I like beer. I think it's the best liquid beverage after water. One might say cider is quite good too. I disagree. Another person thinks apple juice is the way to go. Wrong again. Beer is much better than cider or apple juice. Now one might comment about all this being just about opinions. Yes, it is my own opinion, and it is the only correct opinion. If you don't agree that my opinion is correct, you are wrong.

I morbidly fear blacksmiths.

My uncle was a blacksmith. He kept me in a cold well with big stone walls. That wasn't very nice of him. Mr Tudsworth the mouse said so to Mrs. Teaspoon down there one day. I occasionally tried to take a peek of her when she was behind the dressing curtain, changing her black and pearl corset. I was never caught, but the pressing rock-hard mud in the vein of my left hand informed me of my awful deed. It was hard to get any sleep at night.

Evil tongues could describe my uncle as a song from the fifties. I hardly ever paid any real attention to it. The insects aren't as mouthy as they were back then. They used to give out every inch of information about you in exchange for a sionist priest. General pity was always on Tudor's side. I wasn't one to expect love from the masses. So I mostly stayed behind and sung to the dead swan until I fell asleep.

It wasn't a happy childhood but at least I had one, because now I can target my thoughts on trickier subjects. That's why beer is great.

Hii ja pii, sivuttain pakenevat harmaat herrasmiehet huutavat. kuka heistä onkaan se kaunein? kenelle jätetään länsimaisen yhteiskunnan perintö. kuka söi sen kesävoin? tuhoutuneiden tuhatlappujen kansa valaa itämaista petroolia päälleen tikun sytyttäin. katse siirtyy länteen. \"but all the choices are just variations of the same shit\" - viznut. jos sitten laitettaisiin tekotaiteellista paskaa runomuotoon, sanoi parrakas runoilija. hiljaa omassa inhotuksessaan hän makaa, kuin ohuen kromikerroksen alta katsoen. hän kysyy, hän vastaa. hiljaisuus on hänen yleisönsä.

maailma on lentokone ja me sen kyydissä olemme laskuvarjohyppääjiä.

koko elämämme me vietämme miettien sitä, hypätäkö vai eikö?

lopuksi hyppäämmekyydistä pois kohti suurta tuntematonta.

aukeaako laskuvarjo?

Taikaponilauma laskeutui muodostelmassa Taikametsän reunalle. Tähtisade ja Kuunvalo menivät luonnollisesti johtajaparina ensimmäisinä, ja heidän perässään kulkivat muut neljä taikaponia, joita emme ole vielä tavanneet:

- Sademieli, taikaponilauman hopeanvärinen runoilijatyttöponi, Kuunvalon elämänkumppani.
- Kuunsirppi, Kuunvalon sisar, taikaponilauman viisas tummansininen tietäjäponi.
- Vinhajalka, taikaponien ehdoton nopeusmestari ja paras lentäjä. Väriltään hän on tummanpunainen poikaponi.
- Pikkuriikkinen, taikaponivauva joka ei vielä osaa puhua mutta joka on sitäkin kekseliäämpi ja uhkarohkeampi! Pikkuriikkinen ei myöskään ole vielä osannut päättää, minkä värinen hän tahtoo olla; tästä johtuen hänen värinsä vaihtelee lähes hänen mielensä vaihteluiden mukaisesti!

Jokin tumma hahmo liikkui puiden lomassa lähellä metsän reunaa. Pikkuriikkinen hirnahti hieman pelästyneenä ja hän meni Vinhajalan jalkojen taakse piiloon.

"Tule esiin ja näytä itsesi!", huusi Kuunvalo oudolle hahmolle.

Tumma hahmo tuli hieman lähemmäs. Sademieli katseli tyypillisen utuisalla ja lempeällä katsellaan kohti hahmoa, huomaten siinä jotain erikoisen tuttua ja rakasta hänelle: "Pölypallo!"

"Pölypallo?!", kysyivät muut ponilauman jäsenet hämmästyneenä. Ja nyt he näkivätkin tuon metsän oudon hahmon tarkemmin. Se oli kuin olikin tummanharmaa taikaponi; taikaponi, jonka kaltaista kukaan heistä ei ollut koskaan nähnyt, selvästikään Sademieltä lukuunottamatta.

"Hah, vai oletko muka sinäkin harmaa otus muka taikaponi!", huudahti Kuunvalo tuhistaen sieraimiaan kopeasti. "Ei harmaita taikaponeja olekaan!"

Harmaa ilmestys katseli muita taikaponeja hiljaisena ja hieman aran näköisenä. Hänen katseensa kuitenkin pysähtyi Kuunvalon utuisiin silmiin ja kirkastui välittömästi.

Hän tiesi tulleensa takaisin kotiin.

Stella was strolling slowly around the campus near Vanderbilt university main hall. The sun was shining straight from above as mid-day sun tends to do, and was causing Stella trouble seeing in front of her. Near a water fountain, a group of people were sitting and talking loudly about the latest records they had bought. "Listen to me man, there is no better guitarist in the world than Dee Dee Ramone. You must appreciate the man. He gets up on the stage every night, plays the gig in front of a throng of drunken and high teenagers and still manages to enjoy himself. I swear to God, when I hear the opening bars of Blitzkrieg Bop I just fucking lose it. It's like I'm the chord and Dee Dee's calloused fingers keep on strumming me straight into the fucking heart".

Stella smiled a bit to herself. Confidently, she stepped up to the people to get a proper look of them. They were a mismatched group of nerds and punk rockers. One of the rocker girls had a small metal rod in her nose, something Stella had only seen on MTV. "Oy cherry, what's'da matta?", asked the girl with an incredibly thick British accent, something Stella had only heard on PBS shows about butlers and World War 2.

- "Nothing particular."

"Then you'better ged a move on cherry-girl" continued the girl, looking sharply at Stella with her eyes painted black with dark-colored mascara.

Stella continued walking past the fountain.